Hiljalleen alkaa huomaamaan kuinka kroppa muuttuu... Farkuista on jäljellä vain mukava haave, paidat ovat muuttuneet napapaidoiksi, jalat alkavat olemaan illalla turvoksissa, maha senkun kasvaa, selkä tippuu väkisinkin notkolle ja rappuset... *huokaus* ...kuka on keksinyt tuollaisen kidutusvälineen liian paksuille perhosille.
 
Huomenna meillä on taas neuvola, ja mennään Villen kanssa kurkkimaan kuinka Nipsu voi. Sydämen äänien kuuntelu on minun suosikkini, on hauska kuulla ensin oma tumina + kohina ja sitten yhtäkkiä Nipsun kahtasataa hurjasteleva sydän.
 
Ville on ollut todella kiitettävästi mukana. Kaikissa neuvola käynneissä ja ultrissa, paitsi lääkärin vastaan otolle en halunnut ketään mukaan (rönkkiminen kun on jo tarpeeksi noloa) Perjantaina saimme tuttaviltamme hienot, lähes uudenveroiset rattaat ja pikkuruisen valkoisen pinnasängyn. Minä leikin rattailla ja intoilin, mutta enpä ollut ainut... Niin Villekin oli kasannut pinnasängyn ennätysajassa.
 

Kuinkahan meidän pitäisi jaksaa elokuun loppuun asti?