Näin tuli yhtäkkiä mieleen juosta tännekkin käymään... Kaikkea sitä ihminen muistaakin, kun tallia siivoilee. Ja kauhiasti taas tapahtunutkin!

Pikku Prinsessa muuttunut vauvelista 1,5 vuotiaaksi neiti hienohelmaksi, jonka mielipuuhaa on heppojen hoitaminen, leikkiminen ja uiminen.

Hevoset...tallissa ja paksuina... Ratsastaminen edelleen harvinaista herkkua!

Minä... tietokoneella ja paksuna. Meille tulee syyskuun alussa uusi vauva taloon eli nyt olen raskausviikolla 14. Olo on ollut hyvä, mutta on kieltämättä väsyttänyt ja pienoisia hormoonimyrskyjä ollut sääkartalla.

Ville... Piilossa töissä. Niin niitä hormoonimyrskyjä on siis ollut. Eilen katsoin Täydellisiä Naisia ja itkeä tihnutin taas (vollotin kurkku suorana), koska siinä olisi ehkä voinut tapahtua jotain surullistakin.

Leivottu tai siivottu...???? Mitä se on?

Mutta hei! Musta on tullut VIHERPEUKALO! Istutettiin Nellan kanssa siemenet itämään ja tänään mullasta oli noussut sokerimaissiin pienen pienet alut! Tässähän voi jo ylpistyä ihan!

Mutta nyt taas eteen päin!

Saatiin Cindy Von Franceska lopetettua ja päästettyä kivuista... Mutta kieltämättä koko päivän on ollut aivan toistaitoinen olo, ja Nella on ollut koko päivän melko itku herkkä. Luultavasti tyttö ottaa minusta taas kaikki singnaalit. Nytkin vaikka laitoin Nellan nukkumaan, niin herää vähän väliä täyteen parkuun.

Sain sentään kotona siivottua ja poistettua pelottavat uudet elämän muodot jääkaapista ja tiskipöydältä. Tosin huomenna odottaa biojätteiden vienti, mutta astia on sentään nostettu oven ulkopuolelle haisemaan. Minkä terassilleen jättää, sen edestänsä löytää...

Lauantaina pitää lähteä torille, kun kerrankin meidän kylässä tapahtuu jotain. Täällä on Kuhmoinen Kuhtuu-toritapahtuma ja se on suhteessa suuri spektaakkeli näin hiljaisessa kylässä... Mukava nähdä vaihteeksi vilinää ja ihmisiäkin.

Jaksaisikohan sitä huomenna vaikka leipoa? Toivoa sopii...

Meidän Cindy kissa lähdetään kohta viemään lopetettavaksi. Se tuli taloon melkein 10 vuotta sitten Lahden kodittomista kissoista ja viime yö oli ensimmäinen kun se ei tullut yöksi kotiin.

Äiti kävi etsimässä ja löysi Cindyn pressujen alta piilosta ja se hengittää todella hankalasti... No onhan tuolla kissalla jo ikääkin ainakin 14-vuotta, mutta silti aina surettaa luopua eläimestä. Ne pääsevät hyvään oloon, mutta oman ikävän kanssa on vain elettävä.

Kaipaan jo valmiiksi...

Tämä sade sää saa aivan veteläksi... Ruoka politiikka ratkaistiin valmispizzoilla ja vaativin päivän homma on ollut Nellasta huolehtiminen. Muuta en sitten tehnytkään.

Pikkuveljeni jatkoi inttiin valmistautumista ja varaili viikonlopuksi huoneen Helsingistä. Hän aikoo mennä niille Anime-messuille... *huoh* Itse en ymmärrä ko. ilmiöstä yhtään mitään, mutta tuskimpa se haittaa. Joskus olen jonkun animesarjakuvan lukenut pikkuveljeni mieliksi, mutta se lukeminenkin on niin pirun hankalaa kun pitäisi lukea lopusta alkuun päin ja vielä oikealta vasemmalle.

Illalla taas saunottiin ja sitten Villen kanssa tirskuttiin koko ilta Villen työmiehen Amin tempauksia... Amin piti siivota varastoa ja polttaa YLIMÄÄRÄISET pahvilaatikot. No Ami oli päättänyt nopeuttaa hommaa ja heittää myös sekalaista rojua sisältävät pahvilaatikot tulille. Hommassa menehtyi Villen toinen talvityökenkä, ja melkeinpä Amikin. Villellä oli yhdessä pahvilaatikossa 4 pyssynpanosta ja ne hieman räjähtelivät. Ami näytti säikähtäneeltä peuralta auton valoissa ja päätti alkaa lajittelemaan pahvilaatikot sittenkin. Hienoa kun teineihin menee oppi perille edes aseella (tai ilman) uhaten.

Minä saan rauhassa istua koneella kun Nella-neiti nukkuu edelleen. Vissiin kun on sateista, viileää ja hämärää niin on hyvä nukkua univelkoja pois. Enkä varmasti herätä nukkuvaa lasta ellei ole oikeasti jonnekkin pakkko mennä, ja tänään ei ole!

Aloittelin taas kodin siivous urakan ja samalla kyttäilen koska saapuu hevosille kengittäjä. Jos vaikka tänään saisi hevoset juoksutettua vielä ja laitettua jotain ruokaakin... Noh... Katsotaan jaksaako.... Se sadepäivä vaikuttaa minuunkin.