Vatsa alkanut pyöristyä ja ei tahdo enään sopia farkkuihinsa. =) Mutta siinä se pahin sitten minun kannaltani olikin. Koko aikana ei ole tullut pahoinvointia, ruokaa menee samaan tahtiin kuin ennenkin ja kaikki hyvin.

Mielialatkin alkaneet jo tasottua... Ville antoi arvo sanaksi "jo melkein normaali". Käytiin alkuraskaudesta esimerkiksi keskustelu Villen kanssa, jossa Ville sanoi "sun kanssa ei viitsi illalla kovin jutella kun olet niin herkkänä. Joko alat itkeä tai suutut..." Sain hirmuisen raivo puuskan ja aloin kiukkuamaan, kunnes Ville vain tokaisi "mitä mä sanoin..." ja sitten alkoikin jo itkettää... Joten hyvät miehet: Minä ymmärrän teitä! Luultavasti moni harkitsee jo tarkoin toisen lapsen tekoon liittyviä ongelma tilanteita. =)

Ensi viikolla olisi kolmas neuvola käynti ja saan luultavasti vastailla isoon kysymysliutaan syömisestäni. Minulla on vain paino vähentynyt raskauden alun jälkeen vaikka syön kuin hevonen(lue; nielen toisinaan vahingossa myös jääkaapin valon)... Luultavasti minulla on siis suursyömäri vatsassani myös.